Kiinalainen astrologia yhdistetään fengshuihin ja akupunktioon eli siinä ei käytetä planeettoja. Tao lähtee jinin ja jangin keskinäisestä tasapainosta. Uskonnollisesti täydellinen ihminen yhdisti nämä perusvoimat ja saavutti Taon. Vanhan legendan mukaan Buddha kutsui kaikki eläimet luokseen ollessaan lähdössä maasta ja kaikki nämä eläimet saapuivat kyseisessä järjestyksessä, minkä vuoksi Buddha nimitti vuoden kunkin mukaan, jotta nämä hoitaisivat vuoronperään maan ja sen asukkaiden asioita kykyjensä ja luonteenpiirteittensä mukaisesti. Kiinalaisen astrologian 12 eläintä ovat: rotta, härkä, tiikeri, jänis, lohikäärme, käärme, hevonen, vuohi, apina, kukko, koira ja sika.
Tähtitaivaan kuvioita nimettiin jo 2000 eKr. ja ne vastaavat lähinnä Etelä-Amerikan muinaista symboliikkaa, minkä vuoksi se on hyvin erilainen, kuin länsimainen astrologia. Kiinalainen eläinrata on todennäköisesti ollut nykyisessä muodossaan noin 500 eKr. ja se perustuu 12. Kuun kiertoon (354 vrk) vuoden aikana, jolloin uusi vuosi alkoi tammi-helmikuun ensimmäisestä uudesta kuusta. Jo vuonna 2637 eKr. keksittiin Jupiterin 60 vuoden perusjakso, mikä on 5 kertaa Jupiterin 12. vuoden kiertoaika. Jaksollisuuteen liittyi kiinalaiset elementit metalli, puu, vesi, tuli ja maa, mitkä vastaavat osin länsimaista. Joka 12. vuosi sama eläinmerkki hallitsee koko vuotta alkaen uudesta kuusta (12.1.-18.2.) ja päättyen seuraavan vuoden tammi-helmikuun uuteen kuuhun, josta alkaa seuraava eläinmerkki. Kiinalaiset jakavat vuorokauden 24 tuntia tunnin jaksoihin, jolloin saadaan 12 hallitsijaa vuorokauteen. Elementti vaikuttaa vahvasti tulkintaan. Länsimaista huonejärjestelmää ei ollut kiinalaisessa astrologiassa.
ASTROMINNA BLOGI 